Kaupallisen urani aloitin 1970. Seurasin isäni toimia hänen tehdessään konekauppaa. Kulkiessani isäni mukana opin tulemaan toimeen eri-ikäisten ihmisten kanssa ja aukaisemaan suuni. Tärkein oppi oli kuuntelemaan oppiminen. Kauppamies ei höpötä omiaan.

Kiinteistöalaan sain ensikosketuksen Monopoli pelissä 1978 vuonna. Pelasin peliä suurella antaumuksella siskojeni kanssa. Tärkeintä pelissä oli saada Erottaja ja muut kovat osoitteet haltuun. Sijainnilla on merkitystä kiinteistöalalla.

Kouluajat menivät väitellessä ja korttia pelatessa. Pääsin kuitenkin Teknilliseen Korkeakouluun maanmittausta opiskelemaan. Kasvoni eivät kuitenkaan käyneet tutuiksi käytävillä, vaan ajauduin kaupan pariin ostellen autoja ympäri Helsinkiä. Kadut ja kulmat tulivat tutuiksi. Kauppiaatkin ottivat minut vakavasti, olihan minulla kravatti. Puku tekee pojasta miehen.

Päästyäni armeijasta Suomi eli voimakasta nousukautta 80-luvun lopulla. Kiinteistömarkkinat olivat myös hyvässä vedossa.  Aloitin suuressa viisaudessani kiinteistönvälittäjän uran pääkaupunkiseudulla. Yksityisissä välitysliikkeissä kaupanteko oli villiä ja vilkasta. Oman tieni kulkijana ja esi-isien perinteiden velvoittamana oli päästävä omiin leipiin. Niinpä siirryin itsenäiseksi yrittäjäksi.

Uusi tekniikka alkoi 1990-luvun lopussa helpottamaan pienen yrittäjän kaupantekoa. Internet on antanut toimintaani uutta potkua. Digitaalinen kuvaus on ollut toinen suuri murros, johon olen hurahtanut täysillä mukaan. Moni kauppa on ratkennut näiden avulla.  

Lähestyessäni neljääkymmentä, perheellisenä miehenä katson tulevaisuutta hieman eri silmällä. Kravatti ja jakaus alkaa olla pikku hiljaa taakse jäänyttä elämää. Kokemus tuo uutta varmuutta elämään. Vanhat asiakkaat ja heidän tuttavansa ovat alkaneet muistamaan kiitettävästi. Olen palveluksessanne myös jatkossa, hivenen erilaisella yksilöllisellä tyylilläni.

No neljäkymmentä on takana ja kolme on jo tullut päällekin. Mikään ei ole isommin muuttunut. Öisin tulee uusia ideoita. Vanhat hallit ja muut epämääräiset kohteet kiinnostaa aina vaan enemmän. Itse haluaisin ostaa, jonkun tehtaan ja palauttaa tuotannon Suomeen. No haaveilla saa aina patruunan elämästä.

Mika Lampinen

kiinteistönvälittäjä